Eläköön ja kiitos uusin postiluukusta tipahtanut lääkärilehti! Juuri tätä olen tieteen rinnalle kaivannut: artikkeleita. kirjallisuutta. tähän asti joel haahtelan kolumnit ovat olleet ainoa asia johon olen lääkärilehdessä jaksanut ihastua. luen uutta lehteäni pikku hiljaa, kuitenkin innolla ahmien. päätin lukea vain yhden novellin kerrallaan, jotta voisin ihastua tähän vuoden parhaaseen lehteen kerta toisensa jälkeen. ainoastaan jörn donneriin en ihastunut. harmittaa todella, että nyt kun työt jättimarketissa antaisivat aivoillenikin kaivattua aikaa innostua jälleen uuden oppimisesta, uuden lehden mainos kesälomasta masentaa. ehkä pitäisi kaivaa vanhoja lehtiä ja innostua uusista asioista niiden sivuilla.

myös edellisessä lääkärilehdessä sivuttiin kirjallisuuden merkitystä lääkärille. aivan loistava artikkeli. pidän erityisesti ajatuksesta kirjallisuudesta lääkärin oman jaksamisen voimavarana, eikä niinkään potilaisiin kohdistuvan empatian opettajana.

lukeminen auringossa on tähän asti parasta kesässäni. tavoitteena on saada syksyllä aloitettu sinuhe egyptiläinen loppuun - vielä ei koskaan ole mielenkiintoisen kirjan lukeminen venynyt näin pitkään. sinuhe on välillä jopa raivostuttavan opettavainen, mutta silti huomaan taittavani kirjan sivujen alakulmia kohdista, joihin on ilo palata myöhemmin ja maistella noita asioita yhä uudestaan. usein merkkini ovat oivaltavia metaforia tai filosofisia pohdintoja. tai sitten silkkaa hyvää huumoria!

jos anatomia tuppaa ahdistamaan liikaa, voi netissä itseään sivistää vähän kevyemmällä tavalla.
tsek tis aut.

http://msjensen.education.umn.edu/Webanatomy/muscular/default.html

&

http://www.bodyworlds.com/index.html

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

vai onko? karttuvan tiedon testeissä kysymys, joka sisältää sanan aina, on yleensä väärin. eikö uusi alku, uusi ihminen, elämän ihme, ole aina positiivinen asia? olen luullut olevani vapaamielinen raskaudenkeskeytyksen suhteen, mutta täytyy myöntää, että nähtyäni sikiön, pienen ihmisen näköisen, kymmensenttisen kurkkupurkissa, aloin voida pahoin. tuo sikiö oli vain hieman vanhempi kuin 12 viikolla keskeytetty raskaus, jonka laki vielä sallii. elämä veren mukana vessanpönttöön, raa’asti sanottuna.

 

voin sanoa, että ymmärrän niitä, jotka päätyvät raskauden keskeyttämiseen. mielestäni jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. mutta kuitenkin, jokaisen elämän tulisi olla arvokas. kuten myös jokaisen alkaneen elämän. ehkä kuitenkin joskus mahdollisen äidin elämä on parempi ilman lasta juuri siinä elämäntilanteessa. eikö jokaisella kuitenkin ole viime kädessä oikeus omaan ruumiiseensa? jos joku huolehtii ehkäisystään tarkasti, olisiko häntä rangaistava lääketieteen marginaalisesta erheen mahdollisuudesta? vai onko lapsen tuolloin tarkoitus kehittyä olemassa olevaksi yksilöksi, jos elämä ns. kaikesta huolimatta saa alkunsa? voiko ylipäätään tarkoitukseen vedota?

 

lääketieteen harjoittajien ensisijainen tehtävä on vaalia elämää. äidin hengen ollessa kyseessä, hänen elämänsä on toki ensisijainen vaalittava. Hippokrateen valassakin vannotaan olemaan antamatta raskaana olevalle naiselle sikiötä vaurioittavia aineita. onko lääkäri ylipäätään väärä ammattilainen päättämään elämää?

 

joskus pelkät kysymykset ovat ahdistavia. kertoisiko joku mitä pitäisi ajatella? lisätkää jakson tavoitteisiin "tätä mieltä lääkäri on" -osio. osattava tentissä. pliis!