  
kommenttia
Kommentoi
02.03.2007 - 17:48
jos anatomia tuppaa ahdistamaan liikaa, voi netissä itseään sivistää vähän kevyemmällä tavalla.
tsek tis aut. http://msjensen.education.umn.edu/Webanatomy/muscular/default.html & http://www.bodyworlds.com/index.html 30.01.2007 - 20:16
näköjään lisääntyvien jaksojen myötä ajatustoimintani - etenkin pohdinta sellainen hiipuu lähes olemattomiin. myöskään ennen niin näppärät sormet eksyvät enää harvoin vapaa hetkenä tänne blogiin saati tietokoneen ääreen. harmillista.
joululomalla käväisin niin kaukana kotoa etten koskaan ennen. tälläkin hetkellä kärsin etelänlomani jälkiseuraamuksista. turistiripuli tuli reissulla enemmänkin tutuksi, eikä galenos ollut tällä kertaa ensisijainen tiedonlähteeni. tutustuin useampaan apteekkiin kuin temppeliin tai hiekkarantaan. lisäksi harmittelin että pääsykokeeseen ulkoaopeteltu kaava turistiripulin hoitoon käytettävästä liuoksesta oli unohtunut, tai painunut säilömuistin ulottumattomiin nurkkiin.
pääsin tutustumaan myös paikallisen sairaalan traumatologian osastoon. en onneksi potilaana tällä kertaa, vaan koska tuttavani veli opiskelee lääkäriksi, ja hänen täytyi päivystää kaikkien haluama iltavuoro: uusivuosi.
14.11.2006 - 21:24
vai onko? karttuvan tiedon testeissä kysymys, joka sisältää sanan aina, on yleensä väärin. eikö uusi alku, uusi ihminen, elämän ihme, ole aina positiivinen asia? olen luullut olevani vapaamielinen raskaudenkeskeytyksen suhteen, mutta täytyy myöntää, että nähtyäni sikiön, pienen ihmisen näköisen, kymmensenttisen kurkkupurkissa, aloin voida pahoin. tuo sikiö oli vain hieman vanhempi kuin 12 viikolla keskeytetty raskaus, jonka laki vielä sallii. elämä veren mukana vessanpönttöön, raa’asti sanottuna. voin sanoa, että ymmärrän niitä, jotka päätyvät raskauden keskeyttämiseen. mielestäni jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. mutta kuitenkin, jokaisen elämän tulisi olla arvokas. kuten myös jokaisen alkaneen elämän. ehkä kuitenkin joskus mahdollisen äidin elämä on parempi ilman lasta juuri siinä elämäntilanteessa. eikö jokaisella kuitenkin ole viime kädessä oikeus omaan ruumiiseensa? jos joku huolehtii ehkäisystään tarkasti, olisiko häntä rangaistava lääketieteen marginaalisesta erheen mahdollisuudesta? vai onko lapsen tuolloin tarkoitus kehittyä olemassa olevaksi yksilöksi, jos elämä ns. kaikesta huolimatta saa alkunsa? voiko ylipäätään tarkoitukseen vedota? lääketieteen harjoittajien ensisijainen tehtävä on vaalia elämää. äidin hengen ollessa kyseessä, hänen elämänsä on toki ensisijainen vaalittava. Hippokrateen valassakin vannotaan olemaan antamatta raskaana olevalle naiselle sikiötä vaurioittavia aineita. onko lääkäri ylipäätään väärä ammattilainen päättämään elämää? joskus pelkät kysymykset ovat ahdistavia. kertoisiko joku mitä pitäisi ajatella? lisätkää jakson tavoitteisiin "tätä mieltä lääkäri on" -osio. osattava tentissä. pliis! 26.10.2006 - 22:17
Eläköön House! Torstai-ilta tuo motivaatiota opiskeluun :) Vaikkakin jaksojen muoto noudattelee hyvin samaa kaavaa: outo potilastapaus-väärä hoito-väärä hoito-ahaa elämys-terve potilas lähtee kotiin, on tuossa karussa miehessä sitä jotain, joka pakottaa tv:n ääreen uudelleen ja uudelleen. Luultavasti se on tuo kerrassaan mahtava, naseva huumori joka viehättää ja aiheuttaa house -riippuvuutta.
Aika rientää ja solu -jakson prujut sai nakata kirjahyllyyn. Toiveissa siis että ensimmäinen lääkiksen varsinainen tentti olisi takana ja läpi. 40 prosentin maaginen raja on unelmissani ylitetty. Mielenkiintoista tentteihin liittyen on, että ensimmäinen karttuvan tiedon testikin kolkuttelee jo ovella. En voi olla ajattelematta kuin "turhaa niin turhaa" ainakin tässä vaiheessa opintoja. Mutta otetaan kokemuksena. Ehkä kuuden vuoden päästä ei tarvitse palauttaa tyhjää paperia. Tai siinä vaiheessa jos tarvitsee, tarvitsee myös huolestua.
Uusi jakso piristi heti mielenkiintoisilla aiheillaan mutta ahdisti saman tien monisivuisilla vaatimuksillaan. Jos joku siis luuli että solussa oli osaamista, ei tiennyt mistä puhui. Mukavaa on että tähän jaksoon on sisällytetty myös psykologiaa, jonka lukeminen tuntuu heti paljon luontevammalta ja kevyemmältä latinankielisten anatomisten termien lomassa. Solu oli suhteellisen suomenkielinen jakso, nyt päästään maistamaan sitä oikeaa tahkoo tahkoo puulla päähän -tekniikkaa, josta lääkis on kuuluisa. Millähän se latina sinne muistin sopukoihin jäisi? Kirjakasani on ainakin jo lähes metrin korkuinen, jottei lähdemateriaalista ainakan luulisi olevan puutetta.
Toivon että uuden jakson myötä on taas enemmän sanottavaa ja aikaa kirjoittaa sitä ulosantia tännekin.. 14.09.2006 - 18:40
johdantojakso alkaa olla pulkassa, ja eniten ainakin itselleni jäi käteen lääkärintyön humaanista pohjasta ja näiden nk. pehmeistä tieteistä. mielestäni amos pasternackin luento "humanismi lääketieteessä" oli todella mielenkiintoinen, jonka innoittamana harkitsen myös osallistumista taide ja taudit -luentosarjaan. amos puhui mm. kirjallisuuden merkityksestä lääkärille. kirjallisuus korvaa kokemuksia, elämän muillakin osa-alueilla mielestäni, ei vain ammatillisessa mielessä. toivon että kerkeän lukemaan myös kaunokirjallisuutta kurssikirjojen ohella. toinen filosofinen näkökohta oli "mitä on hyvä elämä?", jota olen joskus tullut miettineeksi kauneusleikkauksista puhuttaessa. vaikeita juttuja.
toivon mukaan humanismi integroituna lääkäriksi kasvaminen -opintoihin ei ole pelkkää sanahelinää ja toivottavasti tämä kantaa myös hedelmää. saa ihmiset oikeasti ajattelemaan ja pysähtymään edes hetkeksi. minusta kun tuntuu, että suurimman osan mielestä nämä etiikkaa ja muita ihmistieteiden näkökulmasta olleet luennot olivat lähinnä ajanhukkaa sekä päänsärkyä.
huomaan käyttäneeni sanaa toivon monta kertaa tässä postauksessa. maanantaina voi tuulla kylmää. silloin alkaa se oikea lukeminen sekä kovaan tieteeseen uskominen -  |