johdantojakso alkaa olla pulkassa, ja eniten ainakin itselleni jäi käteen lääkärintyön humaanista pohjasta ja näiden nk. pehmeistä tieteistä. mielestäni amos pasternackin luento "humanismi lääketieteessä" oli todella mielenkiintoinen, jonka innoittamana harkitsen myös osallistumista taide ja taudit -luentosarjaan. amos puhui mm. kirjallisuuden merkityksestä lääkärille. kirjallisuus korvaa kokemuksia, elämän muillakin osa-alueilla mielestäni, ei vain ammatillisessa mielessä. toivon että kerkeän lukemaan myös kaunokirjallisuutta kurssikirjojen ohella. toinen filosofinen näkökohta oli "mitä on hyvä elämä?", jota olen joskus tullut miettineeksi kauneusleikkauksista puhuttaessa. vaikeita juttuja.

 

toivon mukaan humanismi integroituna lääkäriksi kasvaminen -opintoihin ei ole pelkkää sanahelinää ja toivottavasti tämä kantaa myös hedelmää. saa ihmiset oikeasti ajattelemaan ja pysähtymään edes hetkeksi. minusta kun tuntuu, että suurimman osan mielestä nämä etiikkaa ja muita ihmistieteiden näkökulmasta olleet luennot olivat lähinnä ajanhukkaa sekä päänsärkyä.

 

huomaan käyttäneeni sanaa toivon monta kertaa tässä postauksessa. maanantaina voi tuulla kylmää. silloin alkaa se oikea lukeminen sekä kovaan tieteeseen uskominen -